Seuraa

Etsitkö töitä? – nykytaideteos etsii ihmisiä töihin, tekemään juuri sitä työtä mitä he haluavat.

Etsitkö töitä -hanke tekee työn antamisesta taidetta

21.12.2020

Etsitkö töitä? – kurkistus Seiliin

Tuija toimi Seilin saaressa Nauvossa Saaristomerellä loka-marraskuun ajan kirjeenvaihtajana. Lauri lähetti Tuijalle sähköpostilla joukon kysymyksiä Tuijan työjakson ollessa lopuillaan. Tuija vastasi kysymyksiin työjakson loppukiireiden jälkeen palattuaan mantereelle.

Kuva: Juhani Haukka


Lauri: Missä olet ja mitä teet?

Tuija: Työskentelin Varsinais-Suomessa, Turun saaristossa, Seili- nimisellä saarella loka-marraskuun 2020.

Asuin ja kirjoitin rakennuksessa nimeltä Portti, se on osa kiinteistökokonaisuutta, joka rakennettu 1800- luvulla sairaalaksi.

Kirjoitin saaressa perinteisiä kirjeitä mantereelle, perinteisellä käsialalla, perinteisellä mustekynällä ja musteella. Kirjoituspaikkani oli aina sama: ikkunan ääressä, vanhan puisen klaffipöydän ääressä.

Ikkunasta oli kaunis näkymä, puita ja saaren luontoa. Lintuja.

Kirjeiden saajat valikoituivat kirjoituspäivän teeman mukaan, jos teksti syntyi lyriikkana, kirje saattoi lähteä säveltäjälle tai runoilijalle. Kun lokakuussa Mars-planeetta lähestyi maata, teema askarrutti, kirjeessä pohdin tähtitiedettä ja linnunratoja, kirje lähti tähtitieteilijä Esko Valtaojalle.

Lapsille kirjoitin paljon, myös tilauksesta.



Millaisia rutiineja sinulle on muodostunut?

Kirjoitin seitsemän päivää viikossa. Molempina kuukausina pidin neljän päivän tauon, jolloin kävin mantereella.

Aamulla kun heräsin, avasin huoneeni ikkunan, josta tulvi raikas meri-ilma. Hengitin syvään ja katselin ulos valkenevaan aamuun. Kävin hammaspesulla ja voimistelin ( joogaa) joko pihassani, josta merinäköala tai sisällä ikkunan ääressä. Laitoin kahvin tippumaan ja kävelin kylpytakissa rantaan, laiturilta uimaan. Usein vielä tuumailin laiturilla, ihailin joutsenten sulavaa ’purjehdusta’, tai merikotkan liitelyä lähisaaren yllä. Meriveden kirkkaus ja korvameduusojen tanssi houkuttelivat uimaan.

Koin olevani etuoikeutettu saadessani nauttia tällaisesta työympäristöstä, tällaisista aamurutiineista: koin sulautuvani osaksi saaren luontoa, osaksi suurempaa kokonaisuutta, josta ammensin aiheita ja voimaa omaan työhöni.

Aamupuuro kuului rituaaleihini ja kahvi, join usein päivän ensimmäisen kahvin rappusilla ja nautin tikkojen, tilhien ja tinttien seurasta. Ne nautiskelivat tuomistani herkuista- aloitin niiden ruokkimisen jo lokakuun lopulla. Kahvin ääressä usein ajattelin jo kirjeen sisältöä, pyörittelin päivän teemaa mielessäni.

Sitten aloin kirjoittaa. Päätin aina edellisenä päivänä ainakin yhden henkilön, kenelle kirjoitan. Jotenkin alitajuntakin teki yön aikana ’työtä’, ja kirjoituspöydän ääreen oli aina mukava asettua.

Nautin mustekynällä kirjoittamisesta. Usein koneella kirjoittaessani, joudun korjaamaan/ korjaan tekstiäni, mutta mustekynällä kirjoittaessani kirjoitin ilman korjausta. Ajatuksen ja käden rytmi pitivät yhtä.

Joinain päivinä kirjoitin vain yhden pitemmän kirjeen, harvoin enemmän kuin viisi. Ajattelin aina henkilöä, jolle kirjoitin, kirje oli henkilökohtainen viesti. Kirjeen saaja valikoitui teeman, iän tai jonkun muun kontekstin mukaan. Jos kirje oli tilaus lapselle/lapsille, kysyin lapsen iän, jotta kirjeen sisältö ja kirjoitustyylini olisi lapsen itsensä ymmärrettävissä ja luettavissa, alakoulu-ikäisille kirjoitin poikkeuksellisesti tikkukirjaimilla.

Pääteemani kaikissa kirjeissä oli luonto. Ihmisen luontosuhde. Kirjoitin paljon kokemuksistani ja havainnoistani saarella. Tein päivittäin pitkiä kävelyretkiä rannoilla ja metsissä, kohtasin metsäneläimiä silmästä silmään: kauriita, valkohäntäpeuroja, jäniksiä, metsäkanalintuja. Rannoilla ja merellä tutustuin joutsen perheisiin, liejutaskurapuihin, merihärkiin… Sain lainata paikallisten venettä, ja pääsin myös kalastamaan.

Oli hienoa saada jakaa kirjeiden välityksellä kokemuksia ja haltioitumisen hetkiä saarella. Seilin saaren luonto on voimakas, uskomattoman monipuolinen ja kaunis. Yllättävä. Rakastan saaren jylhiä kallioita ja iäkästä puustoa,- vanhin tammi on 400 vuotta vanha. Mitä kaikkea se onkaan saanut nähdä ja todistaa.

Kirjoitin kirjeitä myös paikallisille, saarella edelleen osittain asuville. Ihmisille, jotka olivat ottaneet minut ’vieraslajin’ hyvin vastaan ja joihin ystävystyin. Jätin eräälle koiraystävällenikin ’kirjeen’ lähtiessäni. – Omistaja soitti, ja kiitti kirjeestä, joka oli ilahduttanut molempia.



Mitä ajattelet hoivasta (huolenpidosta itsestä tai toisista) suhteessa työhön?

Koin, että kirjeenvaihto on eräänlaista hoivaa.

Sain kauniita kiitosviestejä, puheluita, kortteja. Ihmiset kertoivat, miltä heistä oli tuntunut saada kirje. Useimmille se oli elämän ensimmäinen, joillekin kirje ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen. Tuntui, että ihmiset kaipaavat fyysistä kontaktia, jota kirje jollain lailla edustaa. Erään ystäväni koira, oli nuuhkinut kirjettäni, ja häntä oli heilunut. Sain tästä ’lukuhetkestä’ hellyyttävän valokuvan.

Useat olivat valokuvanneet kirjeen, jotkut kysyivät, saako julkaista sosiaalisessa mediassa, että he ovat saaneet kirjeen. Koin, että kirje oli ollut useimmille heistä merkityksellinen. Joidenkin kanssa aloimme dialogin kirjeen sisällön teemasta.

En vaatinut heiltä ’vastakirjettä’, en odottanut dialogia. Kirje oli puhdasta rakkautta lähimmäistä kohtaan, halua jakaa elämän kauneutta, avata ovia johonkin ikiaikaiseen, luontosuhteeseemme.

Koin hyvin hoivaavana ja lohduttavana Seilin saaren ikiaikaiset kalliot, meren muovaamat rannat… uskon, että poikkeuksellisena aikana – Korona-epidemian taas yltyessä- ihmiset kaipaavat luonnon suomaa lohtua ja voimaa.

Koin, että työni perimmäinen tarkoitus oli juuri edellä mainittu: jakaminen: ajatusten ja kokemusten, välittäminen, lähimmäisenrakkaus.



Mikä sinulle on tärkeää työssä (mitä se antaa tekijälleen – tai miten se vaikuttaa tai on suhteessa ympäristöönsä)?

Koen tärkeänä, että työni on merkityksellistä. Että työni on ajateltua, minulle ominta. Ajattelen työtä laatu, en määrä edellä.

Elämä on lyhyt, on keskityttävä, mitä haluan antaa ja mitä annettavaa minulla on elämälle. Taiteilijana olen seurannut vaistoani, omaa intohimoani.

Kirjeiden kirjoittaminen on ollut meditatiivista. Houkuttelevaa. Ja yllätyksellistä. Olen onnellinen, että alusta asti annoin itselleni vapauden kirjoittaa kenelle halusin. Ja vaikka kirjoitin myös ’tilauskirjeitä’, huomasin pystyväni säilyttämään saman ilon ja jakamisen rakkauden, kirjoittamisesta jäi pois suorittaminen.

Uskon, että se, että kirjoitin saarella, oli oleellista. Saari ja sen luonto, meri -vahva voima omalle olemiselleni ja työlleni. Ne antoivat niin vankan läsnäolon tunteen. Tässä ja nyt.



Tuntuuko, että nyt tekemäsi työ on muovannut sinua (tai ympäristöäsi) jollain tavalla? Jos niin millä tavalla?

Koen, että läsnäoloni saarella ja työni oli merkityksellistä myös saarelle, saaren tulevaisuudelle.

Koska tulin ulkopuolisena – ’vieraslajina’- saarelle, pystyin aistimaan saarella tapahtuvan muutoksen aiheuttavan paineen. Jollain lailla koin, että saari tarvitsee sillanrakentajia yrityselämän (turismin), tutkijoiden ja saaren historian välille. Kirjeitä kirjoittava taiteilija oli puolueeton tarkkailija, joka pystyi näkemään kokonaisuuden ulkopuolisen silmin. Uskon, että ystävyytemme ja työni jatkuu, vaikka työskentelyni saarella Koneen hankkeessa on päättynyt. Uskon, että kirjeet ovat herätelleet ihmisiä rohkeasti toteuttamaan omia unelmiaan.

Tein kirjoitustyötäni yksin, ja nautin yksinäisyydestä, mutta koin, että kaikki ihmiset, jotka asuivat saarella – pitemmän tai lyhyemmän aikaa- vaikuttivat silti minuun ja minä heihin, eli jollain lailla he olivat ’työtovereitani’. Myös erään tutkijan kanssa aloitimme kirjeenvaihdon. – Saarella toimii Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos.

Itseäni työ saarella on vahvistanut. Olen haltioitunut yhteydestä luontoon. Saari, minä ja kirjoittaminen sulautui yhdeksi. Saari kirjoitti minua ja minä saarta.

Isoisäni oli puuseppä. Verstas ja isoisä tuoksuivat katajalta. Muistan kun lapsena istuin verstaalla, katsoin isoisäni työskentelyä, kättä, joka tunnusteli puun pintaa työtä aloittaessaan. Isoisä ja puu olivat yhtä.

Samanlainen tunne valtasi minut saarella.

Minä ja saari, mustekynä ja paperi. Minun työni.



Lehdistötiedote, vapaa julkaistavaksi 12.11.2020

Etsitkö töitä? – ensimmäiset työntekijät ovat aloittaneet työnsä

Osa hankkeen työntekijöistä Kuusiluodolla, kuvassa vasemmalta Iines, Lea, Tuija, Pilvi, Jan, Juhani ja Minna syyskuussa 2020. Kuva: Juhani Haukka

Etsitkö töitä? -hankkeen ensimmäinen vuosi on sujunut koronasta huolimatta hyvin ja ajallaan.

Etsitkö töitä? -hankkeen ensimmäinen vuosi on sujunut koronasta huolimatta hyvin ja ajallaan. Kulunut vuosi on jakautunut kolmeen osaan: hankkeen hakuvaiheen ja toteutuksen suunnitteluun ja järjestämiseen, tiedottamiseen sekä haun herättämään laajaan mediakiinnostukseen vastaamiseen, työntekijöiden haastatteluihin ja valintaan, sekä kolmanneksi työjakson aloittamisen suunnitteluun ja töiden toteutukseen aloittamiseen. Todellisuutta muovaavan hankkeemme tavoite on ollut kutsua ihmiset mukaan uudelleen ajattelemaan työtä ja työelämää.

Haku

Hankkeen hakuvaihe oli mittava ja erittäin kiinnostava ponnistus. Suunnittelimme toista kuukautta hankkeen hakulomaketta ja sen toteuttamisen eri tapoja verkossa. Haku oli avoinna 28.2.–7.5.2020. Saimme lopulta valtavan hakemusmäärän: 2573 hakemusta, jota kutakin ihmiset täyttivät keskimäärin noin puolitoista tuntia. Odotimme, että hakemuksia tulisi, mutta tälläinen määrä oli valtavan iloinen ja uskomaton asia. Hakulomakemateriaali muodostaa myös aivan erityisen arkiston, jolla tulee olemaan suuri tutkimuksellinen arvo, ja mietimme tapoja miten sitä voi käyttää, ja minne sen lopulta tallentaa.

Haastattelut ja valinnat

Kesäkuussa hankkeen kaksi viikkoa kestäneeseen haastatteluvaiheeseen osallistui 18 henkilöä, joista hankkeen tehtävien töiden ja tekijöiden joukkoon arvottiin ja valittiin lopulta kahdeksan. Valittujen töiden laadut olivat ja ovat: Luontofilmeissä kertojaäänenä toimiminen, äidin sielunhoito, riippumattomana astrobiologina toimiminen, puiden kanssa soittaminen, haastavien isä-lapsi-suhteiden käsittely haastattelujen kautta, kirjeiden kirjoitus, kalastus ja kanojen hoito saaressa, brasilialaisen toimittaja-tanssijan ehdotus tanssityöpajaan nuorille Fortalezassa Brasiliassa sekä lapsihakijalta tullut ehdotus kirjoittaa kirja ja julkaista se.

Järjestimme syyskuun alussa työjakson startin, jossa uusi työyhteisömme kokoontui yhteen Kuusiluodon Kulttuuri-Ekologiselle Klubin huvilalle keskustelemaan, syömään ja saunomaan fyysisesti, sekä verkossa etäyhteyksien välityksellä. Syyskuussa aloittivat myös ensimmäiset työntekijät, ja siten olemme nyt siirtyneet vuoden kestävään työvaiheeseen.

Hankkeen työntekijät muodostavat työyhteisön, joka kokoontui ensimmäistä kertaa Kuusiluodolla syyskuussa. Kuva: Juhani Haukka.

Analyysi hakemuksista

Teimme myös ensimmäisen analyysin hakulomakkeista saaduista tiedoista. Analyysi pohjautuu noin 1300 hakemukseen.

Pahoinvointi työelämän voimien ja käytäntöjen puristeisuudessa on sisältö, joka toistuu satojen hakijoiden materiaalissa.Vastaajat nostavat ongelmiksi paineen ja stressin, kilpailun ja rahan vaikutuksen, epätasa-arvon, hierarkisuuden, kiireen, ja turhan työn. Kontrastina näille työelämän kokemuksille nousee haussa ilmentyvä valtaisa tahto tehdä hyviä ja merkityksellisiä tekoja ja mielekästä työtä:

”Toivon, että tekemäni työ tuottaa: hyvää, tietoa, iloa, valaisee, rauhoittaa, antaa luvan olla, vaikuttaa, auttaa, lisää rakkautta, muuttaa, ottaa huomioon, pehmentää, avaa merkityksiä, parantaa.” (Hakijoiden vastauksia koottuina yhteen.)

Hankkeen haussa kolme neljäsosaa hakijoista on tehnyt työehdotuksen omasta työstään, ja neljännes toivoo, että työtä ehdotetaan hakulomakkeen valintojen perusteella. Hakijoiden enemmistö (66%) on naisia, ja eniten hakemuksia tulee odotetusti 20–50 vuotiailta. Hankkeeseen on hakenut myös kolme 7–12 vuotiasta lasta, ja vanhin hakija on 75-vuotias. Hakijat tulevat ympäri Suomea, ulkomaiset hakijat Euroopan eri maista, muutama hakija Kiinasta ja Filippiineiltä.

Millaista työtä?

Ihmiset haluavat tehdä työtä mieluiten sisällä, ja lievästi enemmän itsenäisesti kuin yhdessä. Työn toivotaan perustuvan tietoon, ja sen tulisi tapahtua lähellä kotia. Selkeä enemmistö (72,5%) toivoo, että työ ja muu elämä limittyvät toisiinsa. Työehdotusten ja -toiveiden intuitiivisinä laatuina vallitsevat haave, tasapainoon saattaminen ja kauneus. Ihmiset toivovat tekevänsä töitä enemmän sielulla kuin ruumiilla, ja enemmistö kaipaa enemmän rauhaa kuin kierroksia.

Työehdotuksissa hakijat haluavat tehdä tai jatkaa jo omaa spesiaalia juttua, tai sitten mennä jonkin uuden äärelle. Ehdotukset ovat sekä hyvin arkisia, että hyvin erityisiä. Hakijat ehdottavat paljon sosiaalista ja yhteiskunnallista työtä, esimerkiksi kansanliikkeen perustamista, keskusteluapua, lippuautomaatin käyttöapuna toimimista, kokeellisen kauppa-auton perustamista, heikkouden opettamista, vanhusten taidepolun rakentamista, terapiaa ja huolenpitoa, toimimista piristäjänä.


Huoli ja kiinnostus ympäristötekoihin näyttäytyy hakemuksissa, esimerkiksi haluna rakentaa ja vaalia erilaisia kauniita paikkoja, kerätä roskia, toimia eläinten kanssa, poistaa vanhoja piikkilankoja, perustaa mehiläissiirtokuntia, tai kitkeä lupiineja.

Ehdotukset sisältävät paljon halua matkustaa, ja kirjoittaa, sekä kuvata erilaisia asioita; mm. lähimmäisiä, syrjittyjä, saunoja, vedenalaisia maailmoita. Musiikki on voimakkaasti läsnä ehdotuksissa festivaalin perustamisesta hylättyjen lastenrattaiden kanssa musisoimiseen. Hiljaisuutta halutaan äänittää, kuten myös sähkölankoja.

Tutkimuksellisuus on myös vahvasti läsnä, halutaan perehtyä rauhassa asioihin, jotka voivat olla esimerkiksi mustikoiden kasvu, perheen hallussa olevien tavaroiden läpikäynti, tietokantoihin unohtuneiden teosten etsintä, vanhoille asuinpaikoilla matkaaminen, tai sitten ehdotuksen lähtösuunta voi olla vielä avarampi: ”korpivaellus itseen”, tai ”kävellä tietämättä miksi”, tai ”kertoa tarina päivä kerrallaan”, ”olla ilahduttaja”, tai ”hengailija-jutustelija”, tai ”matkustaa Béjariin, ja antaa lupa sellaiseen olemiseen, jota kyläileminen tarkoitti lapsena”.

Myös koronakriisi näkyy hakemuksissa; osa odottaa paluuta vanhaan, osa miettii uusia mahdollisuuksia ja suunnanmuutosta, ja osa hakee hankkeeseen juuri sen aiheuttaman työttömyyden vuoksi. Hakijoista 3/4 ilmoittaa itsensä täysin tai osin työttömäksi, neljännes on töissä.

Laajempi analyysi vastauksista tehdään myöhemmin, ja hankkeen ulostulo tapahtuu syksyllä 2021 Tampereella Työväenmuseo Werstaan Etsitkö töitä? (työnimi) -näyttelyssä, dokumentaarisen videoinstallaation muodossa.

Seuraavat vaiheet

Seuraava vuosi (lokakuu 2020–lokakuu 2021) pitää sisällään työntekijöiden työt, niiden tuottamisen ja toteuttamisen; töiden dokumentoinnin; näyttelyn, ja sen eri sisältöjen suunnittelun. Etsitkö töitä? -näyttely aukeaa Tampereella Työväenmuseo Werstaalla syyskuussa 2021.

Tekijät

Etsitkö töitä? on esitystaiteilija Lauri Antti Mattilan ja elokuvataiteilija Juhani Haukan esitystaiteellinen hanke, joka tekee työn antamisesta taidetta. Hankkeen työryhmään kuuluvat Juhani Haukka & Lauri Antti Mattila, viestinnän suunnittelija Visa Knuuttila, tuottajat Pilvi Tyrväinen sekä Veera Lamberg (Esitystaiteen seura), leikkaaja Menni Renvall, äänisuunnittelijat Iines Korhonen & Oula Rytkönen, tilasuunnittelija Sari Paljakka. Sekä kahdeksan valittua töiden tekijää: Elisa, Jan, Pauli, Lea, Tuija, Hanne, Minna ja Nella.

Hanketta tukevat Koneen säätiö, Alfred Kordelinin säätiö ja Taike. Hanke on Esitystaiteen seuran, Circus Maximuksen sekä Työväenmuseo Werstaan osatuottama.

Hanke medioissa:

Helsingin sanomat 
Aamulehti 
Iltalehti 
HBL 
MTV Uutiset 
Kulttuuritoimitus 
Teatteri &Tanssi+Sirkus -lehti
Lapin kansa
Ilkka-Pohjalainen
Forssan lehti
Hämeen sanomat
Satakunnan kansa
Keskipohjanmaa
Radio Nova
Me Naiset


Lehdistötiedote, vapaa julkaistavaksi 11.8.2020

Ihmisten itse unelmoimiaan töitä toteuttavan taidehankkeen työntekijät on valittu

Kuvassa teoksen alullepanijat Lauri Antti Mattila (vasemmalla) ja Juhani Haukka. Kuva: Visa Knuuttila

Yleisölleen töitä antavan Etsitkö töitä? -taidehankkeen työntekijät on valittu.

Elokuvataiteilija Juhani Haukan ja esitystaiteilija-muusikko Lauri Antti Mattilan hanke etsi kahden kuukauden apurahajaksoille ihmisiä töihin, tekemään juuri sitä työtä, mitä he ehdottivat. Työntekijät saavat työstään 2400€/kk korvauksen.

Hankkeen saamien yli 2500 työhakemuksen joukosta arvottiin ja valittiin: luontofilmeissä kertojaäänenä toimiminen, äidin sielunhoito, riippumattomana astrobiologina toimiminen, puiden kanssa soittaminen, haastavien isä-lapsi-suhteiden käsittely haastattelujen kautta, kirjeiden kirjoitus, kalastus ja kanojen hoito saaressa, brasilialaisen toimittaja-tanssijan ehdotus tanssityöpajaan nuorille Fortalezassa Brasiliassa sekä lapsihakijalta tullut ehdotus kirjoittaa kirja ja julkaista se.

Todellisuutta muovaamaan pyrkivä hanke tahtoo kutsua ihmiset mukaan uudelleen ajattelemaan työtä ja työelämää. Ennen näyttelyä hankkeeseen pääsee mukaan avoimessa opintopiirissä. Esitystaiteen seuran ja Circus Maximuksen yhdessä työryhmän kanssa tuottaman hankkeen ja tehtävien töiden etenemistä voi seurata Etsitkotoita.org -nettisivulla ja somekanavissa julkaistavien kurkistusikkunoiden kautta.

Ensimmäiset työt alkavat nyt syksyllä, suurimman osan työntekijöistä työskennellessä ensi kevään ja kesän aikana. Tehtävistä töistä syntyvään dokumenttimateriaaliin ja 2500 työehdotuksesta koostettuun kirjaan pääsee tutustumaan syyskuussa 2021 Tampereella Työväenmuseo Werstaassa avautuvassa näyttelyssä.

Lehdistötiedote
29.4.2020


Lomautusten keskellä utooppinen taideprojekti rakentaa uutta yhteiskuntaa – viikko lisää hakuaikaa

”Manta, etsitkö töitä?” Havis Amandan -patsasta ympäröivään aitaan ilmestyi julisteita vappuna. Kuva: Juhani Haukka

Etsitkö töitä? -taideteos haastaa uudelleen ajattelemaan työtä ja katsoo kriisin jälkeiseen aikaan – taiteilijat näkevät kriisissä muutoksen mahdollisuuden. Vapun kunniaksi vielä viikko lisää hakuaikaa.

Etsitkö töitä? tekee työn antamisesta taidetta kutsumalla ihmiset unelmoimaan töitä, joita ei muuten olisi mahdollista toteuttaa. Arvonnan kautta seitsemän ihmistä valitaan tekemään kahden kuukauden ajaksi itse ehdottamaansa työtä 2400e / kk apurahalla. Hakemuksia on tähän mennessä tullut yli 1800. Vapun kunniaksi hakuaikaa on jatkettu viikolla. Lisää hakemuksia toivottaisiin etenkin alaikäisiltä ja senioreilta.

Hankkeen alullepanijat Juhani Haukka (JH) ja Lauri Antti Mattila (LM) ovat kertoneet, että taideteko pyrkii muovaamaan todellisuutta ja työelämää. Tavoitimme taiteilijat vapun alla haastatteluun jakamaan ajatuksiaan.

Miksi vielä viikko lisää hakuaikaa?
LM: Olimme ajatelleet sulkea haun työväen juhlan aattona, mutta hakemuksia on tullut nyt niin suurissa määrin ja sana on kiirinyt, että ajattelimme kääntää niin, että vapun kunniaksi päätimme jatkaa vielä yhdellä viikolla.

Miten koronakriisi on vaikuttanut teoksen vastaanottoon?
LM: Koronakriisin kautta yhteiskunnan uudelleen rakentaminen on lähempänä kuin kukaan olisi arvannut. Nähdään, että talous on ihmisiä varten eikä toisin päin. Nähdään, että ihminen voi käyttäytyä toisin, jos käytöstä ohjataan. Aiemmin mahdottomilta tuntuneita asioita, kuten lentokielto, on toteutettu nopeasti. Ymmärretään, että tulevaisuus voi olla toisin ja pysähtymisen kautta vaihtoehtojen miettimiseen on aikaa.
JH: Koronakriisi on tuonut muutoksen, ja näyttänyt esiin sosiaalisen merkityksen. Ajatus että yksilö kantaa yksin vastuun ja riskin ennen kaikkea omista teoistaan kyseenalaistuu tilanteessa, jossa omilla päätöksillä on huomattava vaikutus muihin, ja samalla on riippuvainen muista. Valtiota tarvitaan taas. Markkinatalouden pystyssä pitämiseen kutsutaan esiin sosiaalisia mekanismeja ja poliittisia instituutioita.
LM: Tässä mielessä koronakriisi avaa teoksemmekin ehdottaman muutoksen mahdollisuuden. Kriisin myötä meille näyttäytyy yhteistyön ensisijaisuus myös talouden suhteen. Kriisiä ei selätetä kilpailulla, sillä että annetaan yritysten kaatua – vaan yhteistyöllä, sillä että tuemme toisiamme, toimimme ja rakennamme yhdessä.
JH: Kriisi opettaa meille yhteistyötä ja empatiaa, ja taiteelle avautuu mahdollisuus osallistua jälleenrakennukseen uusien näkökulmien kuvittelemisessa.


Millaisen vastaanoton hanke on saanut?
JH: Valtavan positiivisen. Ihmiset ovat osoittaneet suurta kiitollisuutta ja kannustavaa palautetta on tullut paljon. Hanke on ollut selvästi yhteiskunnallisena tekona ja subjektiivisena mahdollisuutena hyvin tärkeä monille ja sen mahdollistamille töille ja teoille on selkeä yhteiskunnallinen tarve ja tilaus. Tärkeäksi koetaan, että näille töille annetaan arvo, että yksilöön luotetaan ja toiveita tai merkityksellisyyttä ylipäänsä kysytään – että joku lukee hakemuksen.
LM: Toisaalta olemme taiteilijoina törmänneet jähmettyneisiin asenteisiin ja ylimielisyyteen, ikään kuin emme olisi kykeneviä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Evan johtaja Emilia Kullas vetosi hankkeesta kirjoittaessaan uusliberalistiselle retoriikalle ominaisesti ”reaalimaailmaan” ja huoltosuhteeseen ja pyrki lopettamaan keskustelun. Tuntuu, että hän halusi pitää kiinni omista etuoikeuksistaan, omissa intresseissä oli että valtaa ja rahaa ei jaeta toisin. Toisenlaisen tulevaisuuden mahdollisuutta hän kieltäytyi kuvittelemasta.
JH: Samalla suljetaan vähintään toinen silmä kapitalistisen järjestelmän ongelmilta, kuten tuhoisuus ympäristölle, lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuudelle, vähemmistöjen ja sukupuolten syrjintä, ihmisten ja ihmistyön tavaraksi muuttuminen, eriarvoisuuden kasvu, ihmisoikeusongelmat.
LM: Yksilöä ei haluta resursoida vapaisiin valintoihin. Sen sijaan luodaan mielikuva, että siihen ei ole varaa. Edelleenkin voi törmätä tähän ’otsa hiessa sinun pitää leipäsi syömän’-muinaisasenteeseen, että on suorastaan synti kysyä työn mielekkyyttä tai odottaa siltä merkityksellisyyttä. Ikäänkuin tuottava orjuus ja tuottamaton vapaus olisivat ainoat vaihtoehdot.


Millaista tietoa hakemuksista välittyy?

JH: Aineistomme paljastaa, että suomalaisilla on valtava halu tehdä hyvää, hyviä tekoja. Töitä halutaan tehdä mutta nykyisessä työelämässä koetaan merkittävää pahoinvointia.
LM: Ihmisillä on uskomaton määrä intohimoa, luovuutta ja hyvää tahtoa kun sitä kutsutaan esiin. Meidän nähdäksemme ratkaiseva kysymys on, miten tukea ja resursoida näitä toimijuuksia – miten tehdä työstä, joka on kestävää ja yhteistä hyvää rakentavaa, myös taloudellisesti helppoa, houkuttelevaa ja mahdollista.


Mikä sitten on teidän
ennustuksenne, mikä muuttuu suhtautumisessa työhön?
JH: Ennustan ja toivon muutosta työn arvojen, hyödyn ja yhteiskuntasuhteiden näkemyksessä. Ilmastonmuutos ja lajien monimuotoisuuden väheneminen johtuvat ihmisten kollektiivisesta käyttäytymisestä, ja se historiasta. Yksilöiden vastuuttamisen sijaan tarvitsemme rakenteita, jotka mahdollistavat toisenlaisia käyttäytymismahdollisuuksia.
LM: Jo nyt ihmiset haluavat kiinnittää huomiota elämisen laatuun ja planeetalla asumisen taitoon, eli ekologiaan, siihen miten elää ihmisarvoinen elämä – talous ei voi enää toimia identiteetin lähteenä, ajatus kuluttamisesta kansalaisvelvollisuutena väistyy. Työn suhteen edellytetään, että sen pitää olla oikeasti arvokasta ja oikeasti vaikuttavaa. Työn arvo rakentuu suhteessa siihen, millaisen ihmisen se tuottaa ja mitä se ympäristölleen tekee.
JH: Historiallisesti katsoen suomalaisen työeetoksen pontimena on ollut mielivallasta vapautuminen ja subjektiuden saavuttaminen. Yksilöt tulisi resursoida niin, että he voisivat tehdä näitä valintoja sosiaalisesti vastuullisessa yhteiskuntajärjestelmässä, niin että heillä olisi eettinen valinnanvapaus.


Onko vielä jotain mitä haluaisitte sanoa? Mitä toivotte jälleenrakennukselta?

LM: Mikä tahansa työ ei rakenna yhteistä hyvinvointia. Jälleenrakennuksessa tulisi huomioida myös ympäristönäkökohdat. Tarvitaan diversiteettiä, että voi syntyä mitään uutta ja parempaa – ansiotyön ei pitäisi olla moraalin, identiteetin tai olemassaolon oikeutuksen mitta. Järjestelmä voisi tukea altruisimia itsekkyyden sijaan, ja painottaa yhteistyötä kilpailun sijaan.


Etsitkö töitä?
haku sulkeutuu 7.5. Hanke toteutetaan yhteistyössä Esitystaiteen seuran, Circus Maximuksen ja Työväenmuseo Werstaan kanssa. Hanketta rahoittavat Koneen säätiö, Alfred Kordelinin säätiö ja Taike.



Lehdistötiedote
15.4.2020


Etsitkö töitä? -taidehankkeeseen on hakenut jo 1300 ihmistä – esiin piirtyy kontrastinen kuva työelämästä ja unelmista

Kuvassa teoksen taiteilijat Lauri Antti Mattila (vasemmalla) ja Juhani Haukka. Kuva: Visa Knuuttila

Koneen säätiö rahoittamassa hankkeessa etsitään ihmisiä tekemään työtä, jota he itse ehdottavat. Haku on auki vielä kaksi viikkoa, ja sulkeutuu vappuaattona. Yli tuhannen ihmisen hakumateriaali näyttää jo tässä vaiheessa vavisuttavan yleiskuvan hakijoiden enemmistön tilanteesta.


Pahoinvointi työelämän voimien ja käytäntöjen puristeisuudessa on sisältö, joka toistuu satojen hakijoiden materiaalissa.Vastaajat nostavat ongelmiksi paineen ja stressin, kilpailun ja rahan vaikutuksen, epätasa-arvon, hierarkisuuden, kiireen, ja turhan työn. Kontrastina näille työelämän kokemuksille nousee haussa ilmentyvä valtaisa tahto tehdä hyviä ja merkityksellisiä tekoja ja mielekästä työtä:

Toivon, että tekemäni työ tuottaa: hyvää, tietoa, iloa, valaisee, rauhoittaa, antaa luvan olla, vaikuttaa, auttaa, lisää rakkautta, muuttaa, ottaa huomioon, pehmentää, avaa merkityksiä, parantaa.” (Hakijoiden vastauksia koottuina yhteen.)

Hankkeen haussa kolme neljäsosaa hakijoista on tehnyt työehdotuksen omasta työstään, ja neljännes toivoo, että työtä ehdotetaan hakulomakkeen valintojen perusteella. Hakijoiden enemmistö (66%) on naisia, ja eniten hakemuksia tulee odotetusti 20–50 vuotiailta. Hankkeeseen on hakenut myös kolme 7–12 vuotiasta lasta, ja vanhin hakija on 75-vuotias. Hakijat tulevat ympäri Suomea, ulkomaiset hakijat Euroopan eri maista, muutama hakija Kiinasta ja Filippiineiltä.

Millaista työtä?

Ihmiset haluavat tehdä työtä mieluiten sisällä, ja lievästi enemmän itsenäisesti kuin yhdessä. Työn toivotaan perustuvan tietoon, ja sen tulisi tapahtua lähellä kotia. Selkeä enemmistö (72,5%) toivoo, että työ ja muu elämä limittyvät toisiinsa. Työehdotusten ja -toiveiden intuitiivisinä laatuina vallitsevat haave, tasapainoon saattaminen ja kauneus. Ihmiset toivovat tekevänsä töitä enemmän sielulla kuin ruumiilla, ja enemmistö kaipaa enemmän rauhaa kuin kierroksia.

Työehdotuksissa hakijat haluavat tehdä tai jatkaa jo omaa spesiaalia juttua, tai sitten mennä jonkin uuden äärelle. Ehdotukset ovat sekä hyvin arkisia, että hyvin erityisiä. Hakijat ehdottavat paljon sosiaalista ja yhteiskunnallista työtä, esimerkiksi kansanliikkeen perustamista, keskusteluapua, lippuautomaatin käyttöapuna toimimista, kokeellisen kauppa-auton perustamista, heikkouden opettamista, vanhusten taidepolun rakentamista, terapiaa ja huolenpitoa, toimimista piristäjänä.

Huoli ja kiinnostus ympäristötekoihin näyttäytyy hakemuksissa, esimerkiksi haluna rakentaa ja vaalia erilaisia kauniita paikkoja, kerätä roskia, toimia eläinten kanssa, poistaa vanhoja piikkilankoja, perustaa mehiläissiirtokuntia, tai kitkeä lupiineja.

Ehdotukset sisältävät paljon halua matkustaa, ja kirjoittaa, sekä kuvata erilaisia asioita; mm. lähimmäisiä, syrjittyjä, saunoja, vedenalaisia maailmoita. Musiikki on voimakkaasti läsnä ehdotuksissa festivaalin perustamisesta hylättyjen lastenrattaiden kanssa musisoimiseen. Hiljaisuutta halutaan äänittää, kuten myös sähkölankoja.

Tutkimuksellisuus on myös vahvasti läsnä, halutaan perehtyä rauhassa asioihin, jotka voivat olla esimerkiksi mustikoiden kasvu, perheen hallussa olevien tavaroiden läpikäynti, tietokantoihin unohtuneiden teosten etsintä, vanhoille asuinpaikoilla matkaaminen, tai sitten ehdotuksen lähtösuunta voi olla vielä avarampi: ”korpivaellus itseen”, tai ”kävellä tietämättä miksi”, tai ”kertoa tarina päivä kerrallaan”, ”olla ilahduttaja”, tai ”hengailija-jutustelija”, tai ”matkustaa Béjariin, ja antaa lupa sellaiseen olemiseen, jota kyläileminen tarkoitti lapsena”.

Myös koronakriisi näkyy hakemuksissa; osa odottaa paluuta vanhaan, osa miettii uusia mahdollisuuksia ja suunnanmuutosta, ja osa hakee hankkeeseen juuri sen aiheuttaman työttömyyden vuoksi. Hakijoista 3/4 ilmoittaa itsensä täysin tai osin työttömäksi, neljännes on töissä.

Laajempi analyysi vastauksista tehdään myöhemmin, ja hankkeen ulostulo tapahtuu syksyllä 2021 Tampereella Työväenmuseo Werstaan Etsitkö töitä? -näyttelyssä, sekä dokumentaarisen elokuvan muodossa.

Hankkeeseen valitaan seitsemän työntekijää, jotka muodostavat työyhteisön ja aloittavat töiden tekemisen loppukesästä/syksystä 2020. Kukin työntekijä työskentelee kahden kuukauden työskentelyapurahalla (2400€/kk).

Etsitkö töitä? on esitystaiteilija Lauri Antti Mattilan ja elokuvataiteilija Juhani Haukan esitystaiteellinen hanke, joka tekee työn antamisesta taidetta. Hanketta tukevat Koneen säätiö, Alfred Kordelinin säätiö, Taike, Esitystaiteen seura, Circus Maximus sekä Työväenmuseo Werstas.


Lehdistötiedote
3.3.2020

Taideteos pyrkii muovaamaan todellisuutta ja työelämää

Kuvassa teoksen taiteilijat Lauri Antti Mattila (vasemmalla) ja Juhani Haukka. Kuva: Visa Knuuttila

Juhani Haukan ja Lauri Antti Mattilan uniikki taidehanke työllistää seitsemän ja pyrkii muovaamaan todellisuutta ja työelämää. Haku on auki 28.2.-30.4.

Työnhaku Etsitkö töitä? –hankkeeseen on avautunut. Monitaiteellinen hanke etsii ihmisiä töihin, tekemään juuri sitä työtä mitä he itse haluavat. Hakijoista seitsemän ihmistä valitaan tekemään kahden kuukauden ajaksi itse ehdottamaansa työtä. Teoksen toteutusalueena on koko Suomi ja kaikki 4-120 vuotiaat toivotetaan tervetulleiksi työnhakuun.


Tekijät haluavat haastaa ajatuksiamme työstä ja työelämästä, siitä mikä on mahdollista – tai siitä minkä työelämässä pitäisi muuttua suhteessa ympäristökriisiin. Teos avaa tilan jossa työ rakentuu henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä, tärkeydestä tai vaikka kauneudesta – rahan tienaamisen tai välttämättömyyden sijaan. Hanke on ikkuna siihen, miltä työt voisivat näyttää, jos työelämän reunaehdot ymmärrettäisiin toisin, lajien hyvinvoinnista, toiminnan kestävyydestä ja merkityksellisyydestä käsin.

-– Meidän pitäisi päästä irti (työ)elämään liittyvistä pakoista. Muutos tarvitsee rakenteita. Teos esittää eräänlaisen perustuloutopian, jotta meillä olisi tila ajatella olemistamme toisin, kertoo esitystaiteilija Lauri Antti Mattila.

– Teos ei vain kommentoi työelämää tai leiki ajatuksella toisenlaisesta suhteesta työhön, vaan konkreettisesti luo toisenlaista työelämää, todellisuutta, toteuttaa töitä ja maksaa niistä korvauksen, jatkaa Juhani Haukka, toinen teoksen taiteilijoista.

”Etsitkö töitä? on taidetta ja samalla totta; se luo uutta todellisuutta ja sen tapahtumapaikkana on todellisuus”, kirjoitetaan hankkeen nettisivuilla.
– Ehdotettu työ voi olla mitä tahansa tärkeäksi koettua mummona toimimisesta oman sydämen kuunteluun. Työ on aina maailmaan suhteisiin asettumista, itseen ja ympäristöön kohdistuvaa toimintaa; hankkeellamme haluamme avata uusia elämismahdollisuuksia, mahdollisuuden asettua toisin, summaa Mattila.

Hanke on herättänyt poikkeuksellisen laajaa kiinnostusta. Teoksesta tiedottava Facebook-postaus tavoitti julkaisuviikollaan 42 000 ihmistä. Työhakemuksia on viikonlopun aikana tullut toista sataa.

Teos on Esitystaiteen seuran ja Circus Maximuksen osatuotanto.
Hanketta tukevat Koneen säätiö, Alfred Kordelinin säätiö ja Taiteen edistämiskeskus.


Lehdistötiedote
23.2.2020


Mitä sinä tekisit? Tässä taideteoksessa voit unelmoida itsellesi oikean työpaikan

Juhani Haukka ja Lauri Antti Mattila. Kuva: Visa Knuuttila.

Etsitkö töitä? – nykytaideteos etsii ihmisiä töihin, tekemään juuri sitä työtä mitä he haluavat.

Etsitkö töitä? on esitystaiteilija Lauri Antti Mattilan ja elokuvataiteilija Juhani Haukan esitystaiteellinen hanke, joka tekee työn antamisesta taidetta. Teos palkkaa seitsemän ihmistä tekemään kahden kuukauden ajan itse ehdottamaansa työtä.

Työn murroksesta on viime aikoina tehty lukuisia tutkimuksia, joiden tulokset vaihtelevat mutta suunta on selvä: samalla kun yhä useampi työnkuva jää historiaan automaation myötä, yhä useammat ihmiset kokevat työnsä merkityksettömäksi. Etsitkö töitä? -teoksessa taide ottaa osaa yhteiskunnan uudelleen ajattelemiseen työn käsitteen radikaalin kyseenalaistamisen kautta. Teos pohtii samalla työn ja taiteen mahdollisuuksia jälkifossiilisen jälleenrakennuksen aikakautena.

Työnhaku avautuu verkossa 28.2. 2020. Kyselykaavakkeen täyttämällä hakija osallistuu arvontaan, joka mahdollistaa seitsemälle ihmiselle heidän ehdottamansa tai yhdessä suunnitellun työn tekemisen kahdeksi kuukaudeksi.

Etsitkö Töitä? luo tilan poikkeuksellisille teoille: hiljaisille, syrjäänjääneille, kiireessä kadotetuille, unelmoiduille, tekemättä jääneille töille.

Teos on Esitystaiteen seuran osatuontanto.
Hanketta tukevat Koneen säätiö, Alfred Kordelinin säätiö ja Taike.